Meillä on vihoviimein hiljaista, vain pyykkikone pyörii pesuhuoneessa pitäen omaa meteliänsä. Nuorimmainen väsähti juuri päiväunille, esikko lähti ulos leikkimään kaverinsa kanssa. Lelut ovat pitkin lattioita ja nurkat on valloitettu villakoirien toimesta. Siivoaminen saa nyt kuitenkin toistaiseksi jäädä, sillä koko aamupäivän päässä on pyörinyt vain ajatus tämän projektin aloittamisesta. Ajatuksia kirjoituksista olisi löytynyt vaikka kuinka, mutta kaikkien käyttäjätunnusten ym. luominen ja pohtiminen deletoivat muut ajatukset pääkopasta pois.

Aamulla oli tarkoitus nousta varhain, mutta väsymys voitti. Unirytmejä tulisi säätää jokaisen perheenjäsenen kohdalla, sillä esikoisen koulun alku lähestyy uhkaavasti. Mikäpä olisikaan nolompaa kuin lapsen myöhästely koulusta äidin pommiin nukkumisien vuoksi. Aamupäivällä kävimme kaupassa hakemassa esikolle koulua varten pyyhekumeja ja teroittimen, kyniä kuulemma hänellä on jo tarpeeksi. Ja luonnollisesti kontaktimuovia, sillä äidin oma urakka, kirjojen päällystäminen lienee myös pian edessä.

Herääkin kysymys, minne se kesä oikein katosi?