Aamulla vaaka näytti 45,6kg. Siinäpä olenkin pysytellyt viime aikoina, ehkä heittoa +/- 100g. Aamukahvi jäi herätessä juomatta, sillä tupakat oli loppu. Aamuhan alkaa kahvilla ja tupakalla, ei siitä pahasta tavasta jaksa pyristellä irti.

Aamupäivän ruokailu oli taas se perinteinen "jotain nyt vaan suuhun". Söin nimittäin 1/4 lihapiirakkaa, mitä esikko ei jaksanut. Vähän myöhemmin suuhuni ajautui kolme kappaletta suklaakeksejä. Kaloreiden laskemisesta olen vuosien myötä luopunut, en jaksa ahdistaa itseäni sillä tiedolla, että paljoko energiaa kerään pelastusrenkaani pelastamiseen.

Loppupäivän syömisistä on vielä vaikea sanoa, ruokakaupassa kun ei ehditty käymään, sillä nuorimmaisen ruoka-aika iski päälle kesken aamupäivän kauppareissua. Jotain kuitenkin pitäisi keksiä.

Jatkuva väsymyksen tunne painaa. Peilistä näen elämään väsyneen ihmisen. Joskus pikkutyttönä ollessani vanhempieni kanssa laivalla, meitä vastaan käveli vaaleahiuksinen, ehkä hieman yli kolmekymppinen nainen. Hänen olemuksestaan loisti väsymys niin selkeästi, että jopa minä, silloin noin 10-vuotias elämästä vielä mitään tietämätön sen huomasin. Jäin joka kerta tuijottamaan tätä naista hänen tullessa vastaan. Luonnollisesti hän tuijoitti takaisin minua. Sain silloin hassun ajatuksen: koin jotain merkillistä yhteenkuuluvuuden tunnetta tuon naisen kanssa ja ajattelin, että hän voisikin olla oikea äitini. Että minut olisikin ehkä adoptoitu, etten todellisuudessa kuulukaan omaan perheeseeni. Monta monta monta vuotta myöhemmin mennessäni psykiatrian polille, lääkärin vastaanotolta käveli ulos taas joku itkuinen väsynyt nainen. Ensimmäiseksi tuli mieleen taas se nainen laivalta. Nainen, joka oli niinkuin minä nyt. Paitsi että olen vielä paljon nuorempi. Etsinkö ihmisten joukosta katseellani väsyneitä ja surullisia naisia peläten, että minusta itsestäni tulee joskus myös samannäköinen, jota lapset tuijottaa ihmeissään pohtien, että minne tuon naisen elämänhalu on kadonnut?

Kun viimeksi kävin polilla, en nähnyt siellä surullisia väsyneitä naisia. Näin nuoria ja iloisia. Liian iloisia. Alkoi ahdistaa. Olin heihin verrattuna juuri sellainen surullinen, väsyneen näköinen, juuri kuin se nainen laivalla.