Sitä antaa itselleen oikeuden kohdella toista ihmistä loukkaavasti ja alentavasti omaan huonoon oloon vedoten. Ymmärrystä riittänee hetken, kunnes kaikki loppuu, mutta sekään ei tunnu miltään. Parisuhde päättyi, jäin lasten ja masennukseni kanssa yksin.

Viikon sinnittelin, esitin vahvaa ja sitten romahdin. Vaikka ero ei tuntunut miltään, laukaisi se peitettyä pahaa oloa taas esille. Näinä hetkinä taas ymmärrän, miksi lääkkeitä tulisi syödä. Ystäväni kävi vierailemassa luonani pääsiäisenä, ja ihmetteli avoimesti, kuinka jaksan olla vahva. Nauroin, kerroin että eihän tässä ole mitään syytä romahtaakaan. Olin väärässä.

Kuinka epäonnistuneeksi sitä itsensä tunteakaan, kun jää lasten kanssa yksin, ollessa kaiken lisäksi raskaana, kärsien mielenterveysongelmista osaamatta ottaa apua vastaan ja elää vielä lastensuojelun asiakkuuden alaisena. Jos kuulisin jonkun muun olevan vastaavanlaisessa tilanteessa, tuntisin vahvaa myötähäpeää ja ajattelisin kyseessä olevan täysin elämänhallintansa menettäneen ihmisen. No nyt minä olen se, jolla uupuu tämä elämänhallinta.

Vanhin lapsi on jo vuosien aikana käynyt joka toinen viikonloppu isällään, tähän on jo totuttu. Mutta nyt kun nuorimmainen tulisi antaa isälleen hänen työvuorojen sen salliessa, alkoi kriisi. Kun on elänyt vain lapsiaan varten, tuntuu pelottavalta ajatella, että joudun jäämään välillä ihan yksin, kumpikin lapsi jättää hetkeksi lähtiessään kunnioittamaan isiensä oikeuksia ja huolehtimaan isä-suhteistaan. Kun tälläisen ensimmäisen viikonlopun kalenterista löysin, oli minulla antaa ratkaisu itselleni välittömästi: luopuminen loppuu itsemurhaan. Joudun luopumaan pienimmäisestäni vain kerran, kun päästän itseni päiviltä lapsien ollessa pois kotoa. Ajatus on itsekäs, mutta mielestäni oikeutettu.

Myönnettäköön, että itsetuhoisia ajatuksia pyöritellessä alan kyseenalaistamaan olemiseni äitinä. Lapsilla ei ole velvollisuutta kärsiä tälläisestä sekopäästä, eikä heidän tarvitse käyttää lapsuuttaan mielistelyyn kertoen että äiti on ihana, koska tiedetään että äidille tulee kehuista hyvä mieli. Heillä on oikeus olla lapsia, elää huoletonta ja turvallista elämää arvuuttelematta että miksi äiti taas istuu lattialla itkemässä. Onneksi lapsilla on isät, jotka voivat tarjota toisenlaisen kodin.

Joka päivä näihin aikoihin lupaan itselleni, että illan aikana teen jotain isomman lapseni kanssa, kerron hänelle kuinka tärkeä hän on ja kuinka paljon häntä rakastan. Joka päivä näihin aikoihin totean, etten eilenkään pystynyt osoittamaan lapselleni rakkautta tarpeeksi.