Lasten kevätvaatteet alkavat vähitellen olla kasassa, kiitos lapsilisäpäivän. Päivä kulkee huomattavasti paremmin, kun heti aamusta riittää tekemistä, kaupoilla pyörittiinkin pienimmän kanssa kaksi tuntia. Oma olo on parempi ollessa liikkeellä, näin pystyy olemaan syömättä eikä olo muutu raskaaksi. Nälkä toki on jo, mutta jos nyt syön, menee seuraavat tunnit saamatta aikaan mitään.

Näissä energisemmisemmissä hetkissä on se hyvä puoli, että ajatukset eivät oikeastaan kulje mihinkään suuntaan. Mikään ajatus ei ahdista ja tukahduta. Oikeastaan ei pysty ajattelemaan mitään, sitä vain on ja menee. Huono puoli ajattelemattomuudessa on kyllä se, että päätöksiäkään ei synny minkään asian suhteen.

Masuasukki potki energisesti koko kauppareissun, niinkuin viime yönkin. Supistukset alkavat vähitellen "ärsyttää": jatkuva vatsan kovettuminen ja pienet vihlaisut osaavat omalla tavallaan herättää huomioni, ja saavat aina miettimään, että olivatkos nämä normaaleja, oliko näitä supistuksia edellisessäkin raskaudessa. Mutta eiköhän nämä ihan asiaan kuulu.